NoScript -lisäosasta

Latasin jokin aika sitten NoScript -lisäosan Firefoxiin. Tämä lisäosa mm. estää kaikki internetsivustojen suorittamat javaskriptit. Lisäosa on mainio työkalu ja selkeyttää sivustojen selaamista. Huomattakoon että uudemmat älypuhelinta ja tablettia silmällä pitäen tehdyt internetsivut (esim. Ruutu.fi) kärsivät NoScriptin käytöstä.

Otetaan NoScriptin käytön esimerkiksi Helsingin Sanomat. Etusivu käyttää kuvan mukaisilta internetsivuilta peräisin olevia skriptejä:

 

Minun makuuni skriptejä on yksinkertaisella uutissivustolla aivan liikaa. Selvitetään hieman mitä ylläolevat sivustot tekevät.

360yield.com

Osoite sisältää sisäänkirjautumissivun Improve Digitalin palveluun. Improve Digital on hollantilainen "monetisation platform" eli vapaasti suomennettuna digitaalisen sisällön voitontuoton mahdollistava käyttöliittymä. Helsingin Sanomien tapauksessa asia liittynee kuukausimaksulliseen uutispalveluun.

adtech.de

Amerikkalaisen mediajätti AOL:n omistama voitontuottokäyttöliittymä joka liittyy mainoksiin.

facebook.net

Liittynee sivustolta löytyviin "Tykkää" -nappeihin.

visualwebsiteoptimizer.com

Wingifyn tekemä internetsivustojen muokkaamiseen käytettävä ohjelma jonka avulla sivuston ylläpitäjä voi muokata sivustoaan lennossa ja näyttää vain parhaan ja sulavimman version loppukäyttäjille. Tarkoituksena on tutkia mitkä versiot omasta sivusta tuottavat eniten voittoa.

dnn506yrbagrg.cloudfront.net
En pystynyt tarkalleen selvittämään mitä tätä osoitetta käyttävä skripti tekee, mutta oletan sen liittyvän Amazon.comin pilvipalveluun jota yritykset käyttävät sisällönjakamisessaan.

emediate.se
Cxensen omistama palvelu, jota käytetään mm. käyttäjätietojen keräämiseen ja verkkosivuston kohdennettuun mainontaan.

snstatic.fi
Ilmeisesti Sanoma Median käyttämä serveri, jolta haetaan sivuston käyttämä staattinen sisältö.

nelonenmedia.fi
Sanoma Oy:n oma palvelin, joka liittyy Helsingin Sanomien uutisvideoiden toistoon.

iro.fi
Suomalainen datankeruu- ja analysointiyritys yrityksille.

chartbeat.com
Työkalu, jolla mitataan kuinka kauan (sekuntia, minuuttia) yksittäiset käyttäjät lukevat tiettyä uutista. Tätä tietoa tarvittaneen mm. "Luetuimmat" -listojen teossa sekä uutisten saamisessa kiinnostaviksi tietyin sanamuodoin ja otsikoin.

websta.me
Instagramin palvelin, jolta haetaan Instagramin sisältöä.

googletagmanager.com
Googlen tarjoama javascriptitagienhallinnointiohjelma. Tagit ovat pieniä javaskriptin palasia jotka lähettävät tietoa kolmansille osapuolille. Voidaan käyttää edelleen mm. seurantaan.

gstatic.com
Palvelin, jolta ladataan Googlen palveluiden tarvitsemat ja tarjoamat verkkosivujen staattiset osat.


Helsingin Sanomien verkkosivuston käyttäjä altistuu siis hyvin monelle voitontavoittelumekanismille. Kaiken kukkuraksi siitä ei mainita etusivulla eikä uutisten yhteydessä lainkaan. Tätä taustaa vasten tuntuu huojentavalta että edes evästeiden käytöstä on mainittava käyttäjälle EU-direktiivin mukaisesti. Näen kohtuulliseksi että vastaava "kerrontapakko" laajennettaisiin koskemaan myös sivustojen tekemää seurantaa ja voitontavoittelua.

Tinderistä

Tinderin perustavaa laatua olevaksi ongelmaksi on esitetty seuraavaa: 

 Sovellus poistaa seuranhausta kaiken inhimillisen kanssakäymisen.

Tinder toki on tehty sellaiseksi, että sitä on helppo käyttää. Androidin suunnitteluperiaatteet sanovat sovellusten designista, että niiden tulee ilahduttaa käyttäjää visuaalisesti (pictures are faster than words) ja syyllistämättä (be gentle in how you prompt people to make corrections)  tehden heistä eksperttejä oman laitteensa käytössä. Minimalismiin kehotetaan ja älypuhelimella ei Androidin vision mukaisesti tulisi tehdä mitään liian vaikeaa. Tinder on juuri tämänkaltainen sovellus.

Tinder on huomaamattaan luonut aivan uuden tuttavuuden asteen: matchin. Match on vapaasti suomennettuna ihminen, joka ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella saattaisi olla sinulle sopiva. Ennen Tinderiä nämä ihmiset olivat olemassa lavatanssien ja muiden yleisötapahtumien joukossa. Huvittavaa on ymmärtää, että nämä ihmiset eivät ole hävinneet mihinkään. He ovat edelleen olemassa: puistoissa, kirjastoissa, kaupoissa, keikoilla, festareilla, maailmassa. On vain ihmisen omaa harkintaa käyttääkö lähestymiseen Tinderiä vai elävää itseään.

Usein kuulee puhetta myös matchien määrästä. Rajusti yleistäen lihaksikkailla miehillä ja superkauniilla naisilla on satoja matcheja. Kukaan ei kuitenkaan ole tutkinut kuinka monta matchia keskimäärin Tinder-käyttäjällä on. Olennaista lienee se, mikä arvo matcheilla on. 10 hyvää matchia sadan huonon sijaan voi olla hyvä asia. Voisi lukumäärällisesti sanoa, että 100 matchia on parempi kuin ei yhtään. Kuinka moni näistä matcheista on käyty huolellisesti kahvitellen ja tutustuen läpi? Matcheilla on siis se arvo minkä niille itse kukin antaa.

Tinderiä käyttävien ihmisten vitsiksi on muodostunut idea, että Tinder on vain peli. Tinder eittämättä muistuttaa paljon peliä: käytät rajallisen määrän pelimerkkejäsi (100 sydäntä päivässä) kohteisiin (ihmiset), jotka saattavat erilaisten todennäköisyyksien kautta avata mahdollisuuden pelin seuraavalle tasolle (keskustelu). Keskustelutasolla pelin luonne kuitenkin häviää: on vain kaksi potentiaalisesti toisistaan kiinnostunutta ihmistä keskustelemassa sovelluksen välityksellä.

Ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen sosiaalisen median välityksellä on ihmiskunnan historiaa tutkien hyvin nuori ilmiö. Väärinymmärysten vaara on suuri. Yksilön ymmärrys omista teoistaan ja niiden seurauksista sekä vastuusta on hämärtynyt. Käsitys oman viestin yleisöstä on vääristynyt. Kahdenkeskisessäkin some-keskustelussa voi joko hälventää tai vahventaa ihmisryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Humoristisessa tarkoituksessa kirjoitettu Tinder-viesti "hyvä perse" kääntyy useimmiten itseään vastaan.

Yleisesti voidaan todeta, että Tinder on tarkoitukseltaan hyvää tarkoittava sovellus jota tulee osata käyttää oikein. Dialogin polarisoitumisesta sosiaalisessa mediassa tulee olla huolissaan. Ihmisten tulisi siirtyä näyttöruutujensa ääreltä keskustelemaan myös kasvokkain. Sosiaalinen media on väline, ei itse tarkoitus.

Vaihdoin blogille uuden nimen. 

Annoin Bloggerille luvan listata tämän blogin heidän 

luetteloonsa, lisäksi hakukoneet löytävät nyt tekstejäni.

Kaikki materiaali ©f/2.8, ellei toisin mainita.

From the ashes you shall rise...

-00550-

Työnhausta

Palvelukseen halutaan
nostolaiteturvajärjestelmäasiantuntijamikrotukihenkilövirkamiesassistenttisihteerinviransijaisen asentaja.

Tarjoamme :
monikulttuurikansallisessa vuokratyöhenkilöstövuokraustilapäistuurausyrityksessämme
vakituissijaisenkolmikaksipäiväyövuoron sijaisen harjoittelijan tehtäviä.

Olemme:
100 vuoden kokemuksella vakaalla tulospohjalla oleva kasvuhaluinen ja innovatiivinen yritys
jolla on toimipisteitä sadassa maassa sadalla paikkakunnalla. Osaajamme ovat energeettisiä ja innokkaita
oppijoita joilla on sadan vuoden henkilökohtainen kokemus tehtävistään joten tulet varmasti viihtymään tiimissämme!

Toivomme sinulta:
-AM, A1, A2, A, B, BE, T, LT, C1, C1E, C, D1, D1E, D ja DE -luokan ajokorttipätevyyksiä yhdessä tai erikseen
sekä
-ADR-ammattipätevyyttä ja vaarallisen aineen kuljetuksen lupia
-ammattikoulututkintoa humanistisella, kulttuuri-, luonnonvara-, luonnontiede-, matkailu-, ravitsemis-,
talous-, sosiaali-, terveys-, liikunta-, tekniikka-, liikenne-, turvallisuus-, yhteiskuntatieteen-, liiketalouden tai
hallinnon alalla
tai
-ylempää ammattikorkeakoulututkintoa humanistisella, kulttuuri-, luonnonvara-, luonnontiede-, matkailu-, ravitsemis-,
talous-, sosiaali-, terveys-, liikunta-, tekniikka-, liikenne-, turvallisuus-, yhteiskuntatieteen-, liiketalouden tai
hallinnon alalla
-Tulityö-, työturva-, tieturva 1-, tieturva 2-, EA 1-, EA 2- ja sähkötyöturvallisuuskortit pakollisia
-Taksilupa ja Helsingin kantakaupungin liite oltava

Työ soveltuu mainiosti opintojensa ensimmäistä vuotta suorittavalle moniosaajalle, jolla on jo yli viiden vuoden aiempi kokemus
vastaavista työtehtävistä. Tärkeintä on motivaatio, innokkuus, halukkuus, osaaminen, pitkäjänteisyys, periksiantamattomuus,
sopeutumiskyky, pätevyys ja valmius keskeytyvään sekä keskeytymättömään kolmivuorotyöhön sekä sijaisuuksiin ja tuurauksiin.
Palkkauksessa noudatetaan alan yleisiä työehtosopimuksia sekä provisiota.

Hollantilaistaiteilijan teos sensuroitu Helsingin keskustassa

Sensurointipäätös on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Päätöstä vastustavat katsovat, että poliisi rajoittaa taiteen ilmaisunvapautta. Ensi katsomalta eittämättä siltä tuntuu, mutta poliisin tulee olla objektiivinen toimija ja noudattaa lakia kuten sitä on tarkoitus noudattaa. Poliisi ei voi ummistaa silmiään, mikäli se havaitsee rikoksen tunnusmerkistön täyttävää tai yksiselitteisesti laitonta toimintaa. Keskustelun keskiössä olevan lakipykälän perusteista on laadittu hallituksen esitys HE 6/1997, ja sieltä löytyy seuraava lause:

"Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon rangaistavuus edellyttää, että teko aiheuttaa pahennusta." 
 
Teoksen sensurointipäätös perustuu juuri tälle pahennuksen aiheuttamiselle. Poliisi katsoi, että esimerkiksi ohikulkevat lapsiperheet saattaisivat pahastua teoksesta. Poliisin kielto oli siis looginen ratkaisu. Perusteluissa todetaan myös seuraavaa:

"...Näin ollen aiottaessa esittää tällainen ohjelma yleisölle on olosuhteisiin nähden riittävän selkeästi etukäteen ilmoitettava ohjelman luonne sen varmistamiseksi, että ohjelma ei yleisön keskuudessa herättäisi pahennusta."

Hollantilaistaiteilijan puolustukseksi on todettava, ettei hän ollut lainkaan tietoinen siitä, että hänen olisi tullut ilmoittaa etukäteen poliisille kyseessä olevan taideteos. Siitä huolimatta hollantilaistaiteilija ei voi missään tapauksessa olla täysin varma, että hänen yleisönsä (tässä tapauksessa kuka tahansa teoksen ohikulkeva ihminen) ei pahastu.

Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen on kertonut mielipiteitään jupakasta Ilta-Sanomille.

"Viljasen mielestä poliisi ei ottanut huomioon, että kyse oli performanssista. "

Vaikuttaa valitettavasti siltä, ettei Viljanen ole perehtynyt lainkaan lakiin, jota poliisin tekemä päätös koskee. Ymmärrän kaupungin roolin taiteen tukijana, mutta kaikki osapuolet olisivat tässä tapauksessa hyötyneet keskustelusta ja yhteistyöstä ennen performanssia. Kieltämisestä kiukuttelu ei auta ketään.

Päätös sensuroinnista sentään mahdollisti taiteilijan performanssin suorittamisen ylipäätän ilman rangaistusta. Mielestäni oli parempi noudattaa yhtä lainkohtaa ja esittää taidetta pienin muutoksin sen sijaan että taidetta ei esitettäisi lainkaan.

Göteborg-metallin uranuurtaja ja samannimisestä kaupungista kotoisin oleva In Flames on julkaissut uuden albumin, Siren Charmsin. Levyn edellä julkitulleet singlet kuulostavat kaupallisilta ja laskelmoiduilta. Kuunnellaan levy kappale kappaleelta ja mietitään, onko ruotsalaisyhtye todella myynyt sielunsa vai onko yllättävän melodinen uusi sointi sittenkin hyvä asia.

1. In Plain View

Tästä ei voi erehtyä. In Flames palaa juurilleen ja jatkaa täsmälleen siitä, mihin Sounds Of A Playground Fading jäi. Kitarakuviot kuulostavat tutulta, rumpukomppi on tuttu ja Fridén on oma itsensä. Kappaleen rytmiikka toistelee yhtyeen 2010-luvun soundille ominaisia teemoja eikä jätä arvailuille sijaa. Neljäminuuttinen kuluu nopeasti, ja kappale toimii tervetuliaismaljana: ”Kiitos että kuuntelet uusinta levyämme!”

2. Everything's Gone

Kappale alkaa tummanpuhuvasti ja raskaasti. Jopa entisaikojen In Flamesista voi kuulla vivahteita. Aivan alussa on parin sekunnin mittainen, System Of A Downinkin kappaleilla kuultu kitarakikkailu, joka In Flamesin levyllä kuultuna yllätti. Itse kappaleen sointi on toden totta raskas. Fridénin laulutyöskentely on yllätyksetöntä mutta perusvarmaa. Melodisempi kertosäe keventää kappaletta sopivasti. Alkaa tuntua siltä, että In Flames ei tosiaankaan ole muuttunut huonommaksi.

3. Paralyzed

Paralyzed-niminen kappale nostaa levyn tunnelmia huimasti. Andersin lauluun on kertosäkeessä lisätty hyvä määrä kaikua, ja se kuuluu heti. Biisi maalailee maisemansa isolla siveltimellä ja kaikki loksahtaa paikoilleen. Elementtejä on sopivasti, eikä kappale ole liian vaikeaselkoinen. Mikäli levyn tunnelma tästä vielä nousee, on In Flames todennäköisesti luonut uralleen uuden käännekohdan: jättiläisen.

4. Through Oblivion

Levyä ennen julkaistu Through Oblivion oli omiaan aiheuttamaan spekulaatioita In Flamesin kallistumisesta pop rockin suuntaan. Nyt kun kappaleen kuuntelee osana levyä ja Paralyzedin jälkeen, se nostaa kuulijansa edellistä korkeampiin sfääreihin. Kappale palauttaa joka kerran kuulijansa kuuntelemaan Fridénin lyriikoita katkaisemalla mahtipontiselta kertosäkeeltä soinnin, mutta rakenne toimii. Allekirjoittanut alkoi varovaisesti odottaa, mitä levyllä on vielä annettavaa.

5. With Eyes Wide Open

Kappale alkaa iloisesti ja soljuu maalaillen loppuun asti. Kertosäkeet soivat jälleen isosti ja tulee tunne, että levyn tunnelma ei enää tästä nouse: nyt fiilistellään.

6. Siren Charms

Albumin nimikkoraita alkaa kitarariffillä ja erikoisella tahdilla. Ei oikein tiedä, moneenko sitä laskisi. Neljäänkö? Jokatapauksessa riffi onnistuu, ja kappale lähtee kuljettamaan kuulijaa fiilistelyvaiheesta takaisin kohti menevämpää tunnelmaa. Hieman harmillisesti tämä tapahtuu vasta kappaleen keskellä: juuri kun rumpukomppi alkaa junttaa tasaisesti, kappale loppuu.

7. When The World Explodes

In Flames ravistelee harteiltaan viimeisetkin ennakkoluulot kappaleella When The World Explodes. Se on raju ja raskas, juuri sitä mitä In Flamesilta osaa odottaa. Kappale etenee hyvällä intensiteetillä, mutta sitten kaikki muuttuu: nainen laulaa kertosäkeen. Ensimmäisellä kerralla asiasta hämmästyy, toisella kerralla asiaan tottuu. Ennen kolmatta kertaa kappale pysähtyy ja siinä välissä ehtii pohtia naisäänen sopivuutta kappaleeseen. Kolmannella kerralla epäluulo herää: sopiikohan tämä sittenkään In Flamesille.

8. Rusted Nail

Rusted Nail kertailee jo kuultuja teemoja varmoin perusottein, eikä kappale tässä kohtaa levyä enää yllätä.

9. Dead Eyes

Dead Eyes tuo levyn tunnelmaa alemmas ja siinä on runsaasti viipyileviä elementtejä. Kappale kulkee hyvin, ja kuulija tietää taatusti, mitä bändiä kuuntelee. Kappaleen loppuvaiheilla kitarat soittavat komean kuuloisen soolon, ja kappale palaa loppunsa ajaksi kertosäkeen kautta perusteemaan.

10.Monsters In The Ballroom

Kappaleella on yllättävän trash metal-henkinen alku, jonka jälkeen Fridénille ominainen vaikertava laulu alkaa. Säkeistöä seuraa jälleen melodiallinen ja mahtaileva kertosäe. Trash metal-riffiin palataan pari kertaa ja kieltämättä se toimii.

11.Filtered Truth

Lauluun on tässä kappaleessa alkuun lisätty pieni annos slapback-kaikua, ja kitarariffi on hyvin rockmainen. Kipale on teemoiltaan sama kuin edeltäjänsäkin, kertosäkeineen ja kitarasooloineen. Lopussa on pieni annos elektronisesti tuotettua tavaraa.

12. The Chase

The Chasen intro on elektroninen ja petaa alustan In Flamesin pettämättömälle soinnille. Yllätykset tämän levyn osalta näyttävät loppuneen, ja loppuun asti kuunteleminen tuottaa pientä hankaluutta. Kappaleita ei ilman pieniä vivahde-eroja erottaisi toisistaan, ja levyn toisiksi viimeistä kappaletta kuunnellessa alkaa jo suunnata ajatuksia siihen millä tavalla levy loppuu. Kappaleen lopussa piano jää soimaan ja siten valmistelemaan kuulijaa lopetukseen.

13.Become The Sky

Albumin viimeinen kappale tuo hetkeksi mieleen Triviumin. Lauluosuudet ovat jälleen aavistuksen raskaampia. Kitarat aloittavat ilotulituksensa varhain ja kappaleen tunnelma on muita juhlallisempi. Levyn aavistaa loppuvan parin minuutin päästä.

Yhteenvetona voisi sanoa seuraavaa: In Flames palaa julkaisullaan siihen perusvarmaan soundiin, minkä se loi Sounds Of A Playground Fadingilla. Uusia elementtejä kuitenkin on, ja ne tuovat hyvää virettä levylle. Pientä kummastusta herätti naislaulajan osuus When The World Explodesilla, ja sen jälkeen levy eittämättä latistui hieman. In Flames vahventaa osaamistaan ja hioo soundiaan. Sille ominaisia piirteitä ovat nyt tunnelmaa nostattavat isosti soivat kertosäkeet sekä kahden kitaran nokkela riffittely. Kokonaisuutena levy on alkupuoleltaan monipuolinen, mutta lopussa vain teemojen toistelua. Jos kappaleita irroittaa kontekstistaan, ne toimivat tasaisen varmasti niin uusille kuulijoille kuin paatuneimmillekin faneille.

Muistan lukeneeni erään kokeneen ja sittemmin eläköityneen kuvajournalistin blogista vuosi takaperin tekstin, jossa kys. kirjoittaja hämmästeli suomalaisen lehtikuvan tasoa. Hän arvaili syyksi nykyistä sosiaalista mediaa ja informaatioteknologian kehittymistä. Myös niinsanotut "lukijan kuvat" hän mainitsi mahdolliseksi syyksi sille, miksi suomalainen lehtikuva ei voi hyvin.


Aihe muistui mieleeni kun selailin "aikamme luotettavimmalla ja rautaisimmalla ammattitaidolla journalistista sisältöä tuottavan" julkaisun eli Ilta-Sanomien verkkosivua. Eräs otsikoista oli:

Poliisit pysähtyivät ABC:lle - vanki säntäsi karkuun

Otsikko itsessään onkin muotoiltu klikkauksenkalastelutyyliin. Uutisessa ei ole mitään kummallista, vangin on vain onnistunut rimpuilla poliisien otteesta irti, kun tätä on siirretty autosta toiseen. ABC lienee valikoitunut pysähdyspaikaksi sattumalta.

Juttu sinällään ei tarvitse lainkaan kuvaa. Teksti toimii aivan hyvin omana itsenään. Jostain syystä kuvaksi oli kuitenkin laitettu alla oleva:

 ©Pentti Vänskä

Kyllä, kuvasta tunnistaa, että kyseessä on ABC-asema. Mutta mikä tarkoitus kuvan alalaidasta kurkistavalla rasvoittuneella hiusrajalla on? Vänskän Pentti varmasti nauraisi tässä vaiheessa partaansa, kun hänen kuvastaan on rajattu tätä juttua varten aivan tökerön näköinen ja epätoivoinen kuvituskuva. Kuva ei liity millään tavalla tekstiin, se ei tuo mitään olennaista lisäarvoa juttuun.

Tämänkaltaiset kuvituskuvat ovat nykyään halpoja ja helppoja tehdä, eikä ketään tunnu kiinnostavan se, että hyviä ja oikeasti toimivia lehtikuvia näkee enää vain harvoin. Nykyään (huonoja) kuvia laitetaan monta kappaletta ja isoja kaikkien juttujen lisukkeeksi.

Miksi?